Hyönteiskasvatusohjeita aloittelijoille

Etusivu Foorumit Syötävien hyönteisten kasvatusohjeita Hyönteiskasvatusohjeita aloittelijoille

Tällä alueella on 1 aihe, ja siihen kirjoitti viimeksi  Arto 1 vuosi, 11 kuukautta sitten.

    • Foorumi
    • Aiheet
    • Viestit
    • Viimeisin viesti
    • Jauhomatojen kasvatusohjeita
      Lähteet: http://www.freewebs.com/elvenin/jauhomatojenkasvatus.htm http://tahdenlennon.com/index_ruokahyonteiset.htm Jauhomato on koppakuoriaisen toukkamuoto, eikä mato laisinkaan. Kuoriaista kutsutaan suomeksi nimellä Jauhopukki, ja englanniksi Darkling beetle. Jos joku haluaa googlesta etsiä lisää kasvatusohjeita hyvä hakusana englanniksi on 'breeding mealworms'. Jauhomadot muuttuvat koteloiksi ja koteloista kuoriutuu koppakuoriaisia. Koppakuoriaiset munivat, munista kuoriutuu pieniä matoja, ja pienet madot kasvavat isoiksi madoiksi. Pelkät jauhomadot eivät siis itsessään pysty lisääntymään, vaan koppakuoriaiset ovat välttämätön vaihe. Mutta ei huolta, kuoriaiset ovat hyvin helppoja, ne eivät hypi kuin sirkat, eivätkä lennä karkuun samantien kun kipon kannen avaa. Kuoriaisilla kyllä on siivet, mutta ne eivät niitä kuuleman mukaan käytä yleensä. Huhupuheiden mukaan tämä saattaa olla silti mahdollista, joten kasvatuskipoissa on suositeltavaa pitää kantta. Niin madot kuin koppiksetkaan eivät kiipeile sileitä reunoja pitkin. Kannen tulee olla hyvin ilmastoitu. Tekniikoita kasvatukseen on erilaisia. Jauhomadot voi asuttaa erilaisissa astioissa, ruokkia eri tavoin, ja käyttää erilaisia erottelu-järjestelmiä. Jauhomatojen asutus: Käytännössä mikä tahansa liukaspintainen astia kelpaa. Sopivia astioita: - karkkilaatikot - muoviset varastointilaatikot (esim. smartstore box, curver jne) - jyrsijöiden kuljetuslaatikot - lasiakvaariot - muoviset vetolaatikostot  
    • 0
    • 0
    • Ei aiheita

    • Kenttäsirkkojen kasvatusohjeita

      Kenttäsirkkojen kasvatus aloitetaan hankkimalla sopiva astia, kuten esim. fauna tai sitten ihan vain tarpeeksi suuri muovisanko, johon voi patentoida kannen vaikka hyttysverkosta. Kansi on ehdottomasti oltava, koska nämä veijarit ottavat jalat alleen. Laatikkoon tai ämpäriin pitää järjestää runsaasti piiloja, sillä kenttikset ovat melkoisia kannibaaleja, joten niiden täytyy päästä toisiaan karkuun. Rutattu sanomalehti tai munakennot ovat esimerkiksi oivallisia. Omaan kenttispurkkiin olen laittanut myös jyrsijöille tarkoitettua heinää, jonka sekaan elukat voivat vipeltää piiloon. Varsinaista pohjamateriaalia kenttikset eivät tarvitse ollenkaan.

      Ruokinta:
      Ruokintapuoli hoituu paljon samalla tavalla kuin muidenkin ruokaeläinten. Sopivan koktailin saa aikaiseksi niistä viljatuotteista, joita omasta kaapista sattuu löytymään. Proteenipitoista ruokaa, kuten kalanruoka tai koiran- tai kissanraksut ovat ihan hyviä. Proteiinin tarjoaminen vähentää kenttisten halua teurastaa toisensa.

      Sukukypsät sirkat erottaa äänestä. Kun sirkkakoiraat ovat saaneet viulunsa viritettyä ja ilmoille alkaa kantautua kimeä, aivoja rikkova vingutus, on jengi lisääntymiskelpoista ja munintalaatikon voi tyrkätä sisään bileitä parantamaan. Munintalaatikon saa kyhättyä tyhjästä pakasterasiasta tai esim. levitepurkeista fiksaamalla. Rasiaan laitetaan noin ¾ osaa kosteaa turvetta. Tämä viritelmä annetaan sirkkaterraan kolmeksi päiväksi, jonka jälkeen se otetaan sieltä pois. Jos sirkkoja on paljon, voi munintalaatikko käydä munille ahtaaksi ja ne eivät kehity kunnolla. Kun yksi sirkkanaaras munii jopa 100 munaa, on munintalaatikko nopeasti täynnä. Munintalaatikkoon on hyvä laittaa paperisia siltoja, jotta sirkat pääsevät helposti rasiaan ja sieltä pois.

      Munittu turverasia peitetään kannella, johon on ilmanvaihdon takaamiseksi tökitty esim. neulalla reikiä. Rasian voi laittaa jonnekin lämpöiseen kuten patterin viereen tai jääkaapin päälle. Jos lämpötilan saa pysymään noin 30 asteessa, pikku-sirkat kuoriutuvat viikon päästä. Huoneenlämmössä tapahtumaan menee noin kaksi viikkoa. Turveseos on myös pidettävä kosteana.
      Pienten sirkkojan alkaessa kuoriutua, voi turverasian laittaa faunaan tai ämpäriin ja kansi päälle. Turveastiaan voi jälleen virittää siltoja, joita pitkin pikku sirkat pääsevät kipittämään pois. Kosteus on niille tärkeämpää kuin aikuisille, joten senkin vuoksi turveastia on ihan mukava olla.
      Itse emme ole katsoneet sirkkojen kasvattamista tarpeelliseksi jo ihan senkin takia, että jatkuvalla syötöllä sirittävät koiraat meinaavat todella käydä hermoon, joten sirkkakasvatusta varten pitäisi olla erillinen huone tai paikka, jonne nämä sirittävät otukset voisi teljetä. Sen sijaan ostamme kerralla isomman satsin keskenkasvuisia, jotka iskemme faunaan kasvamaan ja odottamaan vuoroaan päästä evääksi.
      ( Omasta mielestä sirkat ovat todella hyvää, vaikka vähän pientä evästä aikuiselle hämikselle. Sirkkojen positiivinen puoli on, että niillä on suhteellisen pehmeä kuori, johon hampaat uppoavat helposti. Sirkka myös kupsahtaa nopeammin käsittelyssä kuin esimerkiksi torakka. Useimmilla omista spiduista sirkat koostavat melkein koko ruokavalion, jota muut ruokaeläimet täydentävät. )
      Sirkkoja on maailmassa tuhansia erilaisia, ja myös ruokaeläinkäyttöön niitä on tarjolla useammanlaisia. Yleisimmin ruokaeläimenä käytetään erilaisia kenttäsirkkoja (Gryllus sp.). Kenttäsirkkojen suvusta yleisin laji on kaksitäpläsirkka (Gryllus bimaculatus), jonka tunnistaa lähes mustasta värityksestä ja kahdesta aikuisten selässä olevasta vaaleasta täplästä. Kaksitäpläsirkat kasvavat noin 3,5 cm mittaisiksi. Toinen sukun laji jota Suomessa yleisesti kasvatetaan on jamaikankenttäsirkka (Gryllus assimilis). Se on kaksitäpläsirkkaa vaaleampi, se jää noin senttiä pienemmäksi, eikä sillä ole selässään selkeitä kuvioita. Näiden kahden lisäksi eläinkaupoissa näkee toisinaan myös muunlaisia kenttäsirkkoja, tai lajien risteytymiä.
      Kenttäsirkkojen lisäksi myös kotisirkkoja (Acheta domestica) kasvatetaan yleisesti terraarioeläinten ruoaksi. Myös ne ovat vaaleita ja kasvavat noin 2,5 cm mittaisiksi. Kotisirkka on melko hyppiväinen otus, kun taas kenttäsirkat tuntuvat suosivat mielummin juoksentelemista kuin pomppimista. Vaikka toki kaikki lajit osaavat hypätä pitkiäkin loikkia.
      Kaikkien lajien aikuiset koiraat sirittävät. Kaksitäpläsirkka on edellä mainituista lajeista kovaäänisin. Hyvänä kakkosena tulevat kotisirkat. Jamaikankenttäsirkkoja mainostetaan toisinaan "hiljaisina sirkkoina", ja ne ovatkin, erityisesti kahteen muuhun lajiin verrattuna, lähes äänettömiä. Toki nekin sirittävät, mutta ääni on sen verran hiljainen ettei se kanna kovin pitkälle, eikä sitä yleensä koeta häirisevänä. Lämpötilasta: Kaikkia yllä mainittuja lajeja hoidetaan samalla, alla kuvattavalla tavalla. Merkittävin ero lajien vaatimuksissa ovat erot optimilämpötilassa. Kotisirkka viihtyy kaikista viileimmässä. Lajia tavataan myös Suomen luonnossa. Jamaikankenttäsirkka on lajeista trooppinen ja se tarvitsee korkeimman lämpötilan. Kaksitäpläsirkka jää näiden kahden väliin. Sirkoilla, kuten useimmilla vaihtolämpöisillä lämpötila vaikuttaa elämisen ja lisääntymisen nopeuteen: vaikka useimmat sirkat selviävät ja jopa lisääntyvät ihan normaalissa huoneenlämmössäkin, lämmittimien avulla kehittyminen ja lisääntyminen nopeutuvat merkittävästi. Asuttaminen: Sirkat tarvitsevat asumuksekseen oman terraarion. Käytännössä jokin muovinen säilytysastia, jossa on tarpeeksi korkeat reunat on näppärä ja toimiva vaihtoehto. Me käytämme aikuisten sirkkojen astioina Hammarplastin valmistamia 50 litran Smart Store –laatikoita joiden mitat ovat noin 40 x 50 x 50 cm, mutta mikä tahansa suunnilleen vastaavan kokoinen asia käy hyvin. Kansi ei ole välttämätön, sillä sirkat eivät pääse kiipeämään asian reunoja pitkin, eivätkä pysty hyppäämään ulos noin korkeasta asiasta. Jos haluaa pelata varman päälle ja käyttää kantta, voi astian omaan kanteen porata runsaasti pieniä reikiä, tai sovitella kanteen tiheäsilmäistä verkkoa joka varmistaa sirkkojen pysymisen sisällä kaikissa tilanteissa. Suurempia sirkkamääriä kasvatellessa myös astian kokoa tulee kasvattaa. Käytössä toimivaksi testattuja ovat esimerkiksi suuret muovisaavit, jollaisia käytetään esimerkiksi kotiviinin valmistamiseen.
      Asian pohjalle asetellaan litistettyjä vessapaperirullia, rypistettyä sanomalehteä, kananmunakennoja ja/tai jyrsijöille tarkoitettua kuivaa heinää. Sisusteet luovat sirkoille piilopaikoja, ja niitä on syytä käyttää säästelemättä. Liian avoimessa astiassa sirkat voivat alkaa syödä toisiaan, erityisesti nahanluonnin aikaan.
      Astian lämpötila säädetään jonnekin 27-32 asteen välille. Lämpötila vaikuttaa vaihtolämpöisten sirkkojen kasvunopeuteen, joten läpimämmässä ne kasvavat nopeammin kuin viileässä. Sirkat tulevat toimeen jopa alle 20 asteen lämpötiloissa, mutta tuolloin lisääntyminen ja kasvu ovat kovin hitaita.
      Ruoaksi sirkoille kelpaavat esimerkiksi kissan kuivaruokapelletit ja/tai hiutalemainen akvaariokalanruoka. Tai melkein mikä tahansa ihmistenkin käyttämä ruoka-aine, mutta kuivatuotteita käytettäessä säästytään hajuhaitoilta. On syytä tarkastaa että ruoassa on mukana runsaasti eläinpitoisia raaka-aineita, ettei sirkkojen proteiinin tarvetta täyttääkseen tarvitse alkaa järsiä lajitovereitaan. Juotavaksi sirkoille voi laittaa vettä (joko sumuttamalla astian pinnoille, imeytettynä pumpuliin tai tarjottuna lintujen juoma-automaattipullosta, sillä sirkat hukkuvat helposti avoveteen), tai tarjota niille kuivan ruoan lisäksi kurkkua, porkkanaa, perunaa, salaattia tai jotain muuta kosteaa vihannesta tai kasvista josta eläimet saavat tarvitsemansa veden. Vihannesten käytössä on se hyvä puoli, että ne lisäävät myös monipuolisuutta sirkkojen ruokavalioon.
      Ruoka kannattaa laittaa sisusteiden päälle tai erilliseen kuppiin, jotta sen voi myöhemmin vaihtaa ja siivota tähteet helpommin.
      Munia. © Sammakkolampi.net
      Kaksitäpläsirkkojen pitkulaiset munat ovat kuvassa näkyvää valkoista nuppineulan päätä pienempiä.
      Nuoret aikuiset aloittavat munimisen hitaasti, mutta jonkin ajan kuluttua munia alkaa tulla vaihdilla. Alussa munien tulo voi olla hitaampaa, mutta kunhan muninta pääsee kunnolla käyntiin, ei munintarasian tarvitse olla terraariossa kuin 3-5 päivää kun siihen on jo munittu satoja munia, ja rasian voi siirtää terraariosta pois. Jos munia tulee yhteen rasiaan liikaa, voi ylikansoitus haitata niiden kehittymistä. Samoin aikuiset voivat syödä munia, joten poissiirtäminen myös suojelee munia vanhemmiltaan.

      Lisäännyttäminen:

      Kasvettuaan täysikasvuisiksi sirkoille ilmestyy siivet, ja koiraat alkavat sirittää. Sirkan ääni ja sen voimakkuus riippuu lajista, mutta kaikki sirkat sirittävät tavalla tai toisella. Sirittäminen on merkki siitä, että otukset ovat saavuttaneet lisääntymiskypsyyden.
      Kaksitäpläsirkan sukupuolet. © Sammakkolampi.net
      Lisääntymisikäisten kaksitäpläsirkkojen sukupuolet. Yllä olevalla naaraalla näkyy ruumiin takaosassa kahden piikin välissä pitkä, tikkumainen munanasetin. Alemmassa kuvassa olevalla koiraalla ei asetinta ole. Molemmilla sukupuolilla on selässään siivet.Nuorille sirkoilla siipiä ei ole. Nuorille naaraille ei myöskään ole vielä kehittynyt selkeää ja pitkää munanjohdinta, joten sukupuolten määrittäminen nuoresta eläimestä on hankalampaa kuin täysikasvuisesta.
      Viimeistään sirityksen alkaessa on aika laittaa sirkkojen astian pohjalle munintapaikka. Tällaiseksi käy tyhjä pakasterasia, margariinirasia tai muu suunnilleen vastaavan kokoinen muovirasia, johon laitetaan noin 5 cm kerros lannoittamatonta turvetta, multaa, vermikuliittia tai muuta materiaalia joka imee itseensä kosteutta. Materiaali kostutetaan selvästi sormella kokeillessa kosteaksi, mutta ei vetisen märäksi. On myös syytä tarkastaa että sirkat pääsevät rasiaan vaivattomasti munimaan, ja tarvittaessa rakentaa paperista siltoja tai muita virityksiä helpottamaan kulkemista. Rasian päälle voi laittaa kannen josta on yksi kulma leikattu pois kulkuaukoksi. Kansi vähentää kosteuden haihtumista rasiasta, sillä munille on elintärkeää etteivät ne pääse koskaan kuivumaan kokonaan. Materiaalin kosteudesta onkin huolehdittava säännöllisesti niin kauan kuin rasiassa on, tai siihen toivotaan munia.
      Hautomo. © Sammakkolampi.net
      Pienestä muoviterraariosta koottu hautomo jossa on kaksi munintapurkkia.
      Munintapurkki tulee siirtää johonkin sopivankokoiseen rasiaan, vaikkapa pieneen muoviterraarioon tai irtokarkkirasiaan. Tämän "hautomon" voi asettaa vaikkapa sammakkoterraarion päällä olevan akvaariovalaisimen päälle, jolloin hautomo pysyy näppärästi lämpöisenä valaisimen hukkalämmön voimin. Tavalla tai toisella hautomon lämpötila on hyvä pitää yli 30 asteessa, jolloin ensimmäiset poikaset kuoriutuvat reilussa viikossa. Myös munintasiassa olevan materiaalin kosteudesta pitää pitää jatkuvasti huolta, sillä lämpimissä oloissa se kuivuu nopeasti.
      Munat ovat vaaleita ja pitkulaisia, ne muistutavat suuresti pientä pitkulaista riisinjyvää. Kokoa niillä ei kuitenkaan ole kuin vajaan millimetrin verran. Kun sirkat kuoriutuvat, ne ovat suunnilleen saman mittaisia, eli hyvin pieniä. Otukset alkavat heti etsiä ruokaa ja lähtevät vaeltamaan pitkin hautomona toimivaa karkkirasiaa. Kun ensimmäiset pikkusirkat (joita kutsutaan usein myös pinhead sirkoiksi) ilmestyvät, on aika järjestää niille ruokaa. Hiutalemainen akvaariokalanruoka on hyvä vaihtoehto ensiravinnoksi. Sen lisäksi poikasille on hyvä antaa jotain vihannesta mistä ne saavat kosteutta. Koska otukset ovat hyvin pieniä, ja melko huonoja kiipeilijöitä, on munintapurkista syytä rakentaa vaikkapa sanomalehdestä ulosjohtava silta jota pitkin eläimet pääsevät varmasti ruoan pariin.
      Pinhead eli vastakouriutunut sirkka. © Sammakkolampi.net
      Vastakuoriutunut (kaksitäplä)sirkka eli ns. pinhead. Nimi tosin valehtelee, otus on selvästi nuppineulan päätä pienempi.
      Koko satsin kuoriutuminen kestää yleensä muutamia päiviä. Kuoriutuneet pinheadit kasvavat nopeasti, joten ne on syytä melko pian siirtää hautomorasiasta uuteen suurempaan astiaan, jossa niitä hoidetaan samalla tavalla kuin aikuisiakin sirkkoja. Pienet sirkat viihtyvät suuremmassa ilmankosteudessa kuin aikuiset, joten aivan nuorten sirkkojen purkissa on hyvä olla kansi joka pitää ilmankosteuden sisällä purkissa korkeana. Liikaa märkyyttä pitää kuitenkin välttää, sillä pinhedit hukkuvat helposti pienimpäänkin pohjalla olevaan vesipisaraan. Terraarion kannessa on myös syytä olla muutama reikä ilmanvaihdon takaamiseksi. Jos haluaa varmistua ettei yksikään pienen pienistä sirkoista pääse pakoon, voi kannen kaveriksi virittää vaikkapa sukkahousua, joka toimii loistavasti erittäin pienisilmäisenä ötökkäverkkona.

      Lähde: http://www.sammakkolampi.net/ruoka/sirkat.html http://spidula.fi/0804kenttasirkat.html
    • 0
    • 0
    • Ei aiheita

Esillä aihe 1 (1:stä)
Esillä aihe 1 (1:stä)

Sinun täytyy olla kirjautunut luodaksesi uusia aiheita.